Etusivu - Tietoinen ratsastus
____________________________________________________________
Tietoinen ratsastus
Wikipedian mukaan Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään. Tietoisuuteen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuin subjektiivisuus, itsetajunta, aistivuus, äly sekä kyky hahmottaa itsen ja ympäristön välisiä suhteita. Arkikielessä tietoisuus viittaa usein tajuntaan: siihen, että yksilö on hereillä ja reagoi aistiärsykkeisiin.
Em. pohjalta Tietoisuus vaikuttaa moniulotteiselta asialta. Luonnolliselta tosiaan tuntuu, että vain hereillä oleva ihminen voi olla tietoinen. Toisaalta se ei kuitenkaan aina takaa sitä, että ihminen on tietoinen. Em. tajunnan tietoisuudesta poiketen tämän teeman Tietoisuus ei tarkoita reagointia aistiärsykkeisiin, vaan ko. aistiärsykkeiden tarkkailemista. Yksinkertaistaen Tietoisuuden voi määritellä mielen hiljaisuudeksi ja läsnäoloksi kulloisessakin hetkessä. Ongelmana usein on, että ihminen elää joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa, kun taas eläimet elävät vain nykyhetkessä. Tässä piileekin yksi ratsastuksen peruskysymyksistä - miten sovittaa yhteen kaksi erilaista Tietoisuuden tason omaavaa olentoa?
Mieli yli kehon
Koska hevoselle lienee vaikeampi opettaa, mitä menneisyys tai tulevaisuus tarkoittaa, on parempi lähteä purkamaan vyyhteä ratsastajasta käsin. Mitä mielen hiljaisuus tarkoittaa? Kirjaimellisesti sitä, että mieli on hiljaa - ajatukset eivät harhaile tai sinkoile sinne tänne. Itse asiassa tällöin varsinaisen ajattelemisen sijasta aivot vain huomioivat asioita niihin sen kummemmin takertumatta. Kun ihminen pystyy ratsastaessaan
1) olemaan läsnä sulkemalla kaiken muun pois mielestään ja
2) tarkkailemaan itseään sekä hevosta ikään kuin itsensä ulkopuolelta
3) täysin rentona ilman ”suorittamista”, voidaan puhua tietoisesta ratsastuksesta. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sanonta ”mikä tahansa on helppoa, kun sen osaa” pitää tässäkin paikkansa. Vaikeutena vaan on saada kaikki em. palaset osumaan kohdalleen.
Kaikessa tekemisessä aivot lähettävät käskyjä keholle, joka puolestaan toimii niiden mukaisesti. Lienee siis kohtuullisen looginen johtopäätös, että mieli ohjaa kehoa. Tästä seuraava askel eteenpäin on asenne, joka määrittää sen mitä käskyjä aivot lähettää keholle. Toisin sanoen omat asenteemme heijastuvat kirjaimellisesti kehossamme/tulevat ulos kehostamme. Sen takia ei ole yhdentekevää, millä mielellä/asenteella hevosen selkään nousee.
Me ihmiset olemme usein kehostamme kovin jäykkiä tai vinoja jompaankumpaan suuntaan. Omaa hevosta tarkastellessa voi ”yllätyksekseen” havaita, että tällä on samoja vaivoja tai se on samaan suuntaan vino kuin omistajansa/ratsastaja. Tämä on luonnollista, sillä hevonen on ratsastajansa peili niin hyvässä kuin pahassa. Mielenkiintoinen kysymys on, voiko ratsastajan ja/tai hevosen keho olla rento, jos oma mieli on lukossa tai asenne pahasti negatiivinen? Edellä olevan perusteella vastaus lienee selkeä ei. (Kehon rentoudesta ks. myös edellinen teema ”Terve selkä - hyvä mieli”.)
Harjoitteiden merkitys
Ratsastuksessa tehtävien harjoitteiden tarkoituksena on kehittää hevosta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ideaalia olisi, että hevosen pohjakoulutus olisi alusta pitäen tehty "kestävän kehityksen" periaatteita noudattaen eli hevosen mieli huomioiden ja vaalien. Tietoisessa ratsastuksessa suoritettavien harjoitteiden ja tehtävien tarkoituksena on nimenomaan saada hevonen "työskentelymielentilaan", jossa se on rauhallinen ja toimii vaivattomasti ratsastajan apujen mukaisesti. Vasta tällöin voidaan puhua keveydestä ja harmonisesta ratsukosta.
Miksi tietoinen ratsastus?
Ratsastuksessa (kuten elämässä yleensäkin) ilmenevät ongelmat ovat tarkoitettu voitettaviksi. Ihmisiltä vain usein puuttuvat keinot, joilla päästä yli ongelmatilanteista. Pahimmillaan tuloksena voi olla "oravan pyörä", josta ihminen ei omin neuvoin näe ulospääsyä. Tietoisen ratsastuksen avulla ratsastaja saa käyttöönsä uskomattoman voimavaran - oman mielensä. Mutta miten? Alkuun pääsee tarkkailemalla itseään ja esittämällä lukuisia kysymyksiä esim. tyyliin -> Miksi jalkani eivät pysy jalustimissa laukatessa? Koska ristiselkäni ja/tai lantioni on jännittynyt? Miksi ne ovat jännittyneet laukassa (mutta eivät välttämättä ravissa)? Mitä ajattelen laukatessa/mitä asioita yhdistän laukkaan? Pelkäänkö laukkaan yhdistämiäni asioita (esim. vauhti, kontrollin menettäminen)? Miksi pelkään? Jos mitään vahinkoa ei aikaisemmin ole laukatessa sattunut, miksi pelkäisin? Miksi edes ajattelen, että jotain voi tulevaisuudessa tapahtua? Olenko läsnä, jos ajattelen tulevaisuuden tapahtumaa? Jne. aina siihen saakka kunnes kaikkiin kysymyksiin on vastaukset eikä kysyttävää enää ole. Mielen hiljentämistä ja tarkkailemista voi myös harjoittaa esim. meditoimalla, keskittymällä, joogaamalla tai muutoin kullekin yksilölle parhaiten toimivalla tavalla. Kaikesta tästä tuloksena on syvempi itsensä tiedostaminen (itsetietoisuus), mistä puolestaan seuraa mm. seuraavia positiivisia vaikutuksia:
• ratsastajan oman kehon hallinta ja istunta paranee;
• yhteistyö hevosen kanssa syvenee; ja
• ongelmanratkaisu helpottuu ratsastajan keinovalikoiman lisääntyessä (oravan pyörästä uusien keinojen kokeilemiseen).
Tietoinen ratsastus voi alkuun olla kivinen tie ja se vaatii nöyrää mieltä, mutta kun pienen alkukankeuden jälkeen asiasta pääsee jyvälle, avautuu eteen uusi kiehtova ulottuvuus.
Antoisaa itsensä tiedostamista toivottaen,
KlaRa ry
_____________________________________________________________________
Klassisen Ratsastuksen Seura KlaRa ry | www.klarary.fi | info(at)klarary.fi
